Veikko Karu

 Veikko Johannes Karu syntyi 8.11.1910 Kajaanissa Jaan ja Katri Karun perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas vuonna 1933 ja siitä sitten siirryttiinkin varusmiespalvelukseen. Veikko suoritti myös Ilmavoimien reserviupseerikurssin. Kadettikoulu alkoikin sitten vuonna 1934 ja siellä Veikko oli vuoteen 1936 asti. Kadetti koulun jälkeen hän suoritti ilmavoimine ohjaaja- ja tähystäjän tutkinnon vuoteen 36 mahtui myös sotilasradiosähköttäjän tutkinto.

tästä alkoi sitten sotilas ura ensiksi lentolaivueen nuorempana upseerina vuoteen 1938 asti.

Kun talvisota käynnistyi marraskuussa 1939 oli Karu arvoltaan Luutnantti ja hän toimi Lentorykmentti 2:n komentajan adjutanttina. Ensi lento talvisodassa oli mahdollsita tammikuussa 1940, kun Karu siirrettiin lentävään henkilökuntaan. Ensi voittoa ei tarvinnut odottaa kauaa, kun 17. tammikuuta hän tiputtaa fokkerillaan vihollisen SB-2-pommikoneen. Talvisodan lopun hän viettää lentolaivue 28:ssa, jonka varusteisiin kuuluu moranet.

Välirauhan ajan Veikko toimii Lentorykmentti 3:n adjutanttina, josta Toukokuussa 1941 tulee siirto Lentolaivue 30:n toiseen leentueeseen

Jatkosota alkaa ja Karu löytää itsensä Itäsiseltä suomenlahdelta, jonne hänen lentueensa on sijoitettu. Elokuussa kauluslaattoihin tulee muutos, kun Karu ylennetään kapteeniksi. jouluaattona 1941 Kurusta tehdään nimitysesitys ja 15.4.1942 Lisäesitys, jonka jälkeen 6. marraskuuta Ylippäällikkö nimittää Kapteeni Kurun Mannerheimin ristin ritariksi. Suoralainaus sitaatti auki 

Lue näytöltä

"Ylipäällikkö on pvm:llä 6.11.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kapteeni Veikko Johannes Karun.

Kapteeni Karu on johtanut erittäin tarmokkaasti ja ansiokkaasti hävittäjälaivuetta. Itse taitavana ja aina taisteluihin valmiina sekä rauhallista harkintaa osoittaen on hän esimerkillään kannustanut alaisensa ohjaajat erinomaisiin tuloksiin. Hänen henkilökohtaisella tilillään on useita ilmavoittoja, jotka hän on suurimmaksi osaksi saanut meririntamalla taistelussa vihollisen lentoveneitä vastaan. Hänen johtamansa partiot ovat menestyksellisesti toimineet erikoisesti vihollisen keveitä merivoimia vastaan upottaen lukuisia aluksia. Kerran hyökkäsi kapteeni Karu partioineen kolmea vihollisen moottoritorpeedovenettä vastaan. Alukset syttyivät vuorotellen tuleen, räjähtivät ja upposivat. Taistelun aikana oli vihollisen ilmatorjuntatuli hyvin kiivasta ja sai kapteeni Karu omaan koneeseensa useita räjähtäviä luodinosumia, mutta jatkoi siitä huolimatta taistelua loppuun saakka. Kapteeni Karun tuhotessa erään toisen kerran rintaman takana toistakymmentä autoa, sai hänen koneensa ilmatorjuntatulesta niin pahoja osumia, että hänen oli tehtävä pakkolasku vihollisen puolelle. Pelastettuaan koneesta kaikki tärkeät paperit ja kartat lähti hän pyrkimään omalle puolelle ja onnistuikin siinä kahakoituaan kiivaasti vihollisen kanssa. Kapteeni Karu on suorittanut kaikkiaan 146 sotalentoa ja on hänen johtamansa osasto upottanut 22 vihollisalusta sekä ampunut alas lukuisia viholliskoneita.” sitaatti kiinni.

POIS NÄYTÖLTÄ

Karu palveli jatkosodan aikana vielä Lentorykmentti 3:n esikunnassa, Hävittäjälentolaivue 34:n lentueen päällikkönä sekä Hävittäjälentolaivue 30:n komentajana. Karu saavutti jatkosodassa kaikkuaan 7 ilmavoittoa. Kuru ylennettiin majuriksi 18.7.1944. Hän eroaa Ilmavoimista 1949 omasta pyynnöstään.

Hän toimii toimistujohtaja vuosien 1949-1960 välisen ajan Kymen auto ja Kymen lentoliikenteessä ja lähes päällekäisen ajan Tilikeskus Oy:n asianhoitajana.

Vuonna 1962 Karun julki kuvaan alkaa tulemaan lommoja, kun vaimo häviää yhden äkin ja kukaan ei tiedä minne. Veikko kertoi vaimon matkanneen Tanskaan täysihoitolaan. Mutta kun selvisi ettei Rouva Kuru ollut koskaan saapunut perille pyysi Veikko poliisia tutkimaan katoamista hieno varaisesti, jottei syntyisi mitään turhaa hälyä asian ympärille. Karu laittoi myös ilmoituksen Pelastus armeija lehteen.

Vuonna 1964 tutkimukset olivat edenneet siten, että Veikko Karu pidätetään. Kuulusteluissa Karu murtuu ja kertoo ampuneensa vaimonsa riidan päätteeksi ja polttaneensa ruumiin.

Syyttäjä vaati Karulle tuomiota murhasta ja puolustus katsoi Veikon syyllistyneen kuolemantuottamukseen tai korkeintaan Pikaistuksissa tehtyyn tappoon.

Puolustus käytti todistajina sodan aikaisia hävittäjälentäjiä, jotka Otto Karmenin mukaan pitivät Karua jopa jumalanaan. Syyttäjä huomautti, ettei oikeus voi tuomiota lieventää sen vuoksi, että kyseessä on sotasankari. Puolustuksen todistajat olivat maalailleet vaimosta kuvaa alkoholin suurkuluttajana.

Tuomioksi tuli lopulta 10 vuotta kuritushuonetta harkitusta taposta. Myöskään ylemmät oikeusasteet eivät muuttaneet tuomiota. Rikos nousi uudestaan julkisuuteen vuonna 1996  Veikon ollessa jo ikiunessa, kun hänen vanhin poikansa kertoi pikkuveljen tunnustaneen hänelle äidin murhan ja VEikon halunneen suojelleen poikaansa tuomiolta ottaen rikoksen omiin nimiinsä. Tunnustuksen jälkeen pikkuveli oli elänyt vain enää muutamia kuukausia. Uutta tutkintaa ei kuitenkaan enää aloitettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Karu

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009650053.html

http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=41

https://www.sotapolku.fi/henkilot/karu_veikko-johannes_08.11.1910_valkeala/

https://www.reimari.fi/2022/01/11/haminan-rikoshistoriaa-karsiko-tappotuomion-vaara-mies/