Punaisten panssarijunat

 Panssarijunia oli käytetty euroopasssa jo aikaisemmin ja punaiset saivat panssarijunansa panssaroimalla junat   Venäjältä saatujen ohjeiden mukaan. Punaisset kokosivat junia valmiiksi helsingin ja viipusrin pajoilla Kaikkiaan he saivat valmiiksi 6 junaa tosin viimeisintä  ei tiettävästi keretty viedä edes rintamalle. lisäksi Venäjältä tuli 3 junaa.

Fredsinbergin konepajan rakentamissa junissa oli veturi panssaroitu pysty teräslevyillä siten että tärkeät kohdat veturista ja miehistö jäivät laatikon sisään.  levyjen paksuus on ollut mahdollisesti 10-15mm. vaunut syntyivät kun avolava vaunut saivat teräs laatikkonsa ympärilleen. aukkoja jäi tietysti kulkemista ja ampumista varten. aseina niissä oli laivatykkejä ja konekivääreitä. laiva tykit olivat junien molemmissa päissä. VÄlillä myös teräs saatettiin korvata hirsillä ja vaunun lavalta saattoi löytyä kenttätykkikin.

Venäjältä tulleissa junissa oli sitten säntillisempää rakentamista ja ne olivat sellaisia kuin kuuluikin olla. miehistö niissä oli kanssa venäläistä alkuperää. harmi vain etteivät he toimineet punaisten pääliköiden tahtomalla tavalla.

Junat olivat tuon ajan panssarivaunuja ja käteviä sotilaiden liikutteluun niissä oli myös aseistus vihollisen varalle. täytyy muistaa tuolloin juuri junien olleen se paras tapa liikutella niin materiaalia kuin miehiäkin. Veturi oli heikoiten suojattu ja sen edessä olikin yleensä yksi vaunu, joka oli täytetty erillaisilla maa-aineksilla. vaunu antoi veturille suojaa niin miinoja kuin edestä päin tulevia luotejakin vastaan.

Punaisilla oli siis käsissään sisällissodan tehokkain ase, harmi vain punaisten kannalta ettei sitä osattu täysin käyttää, jolloinka siitä olisi saatu maksimaalinen hyöty irti. Valkoislle nämä junat olivat pelko numero yksi.

Suuria ongelmia tuotti perus asiat kuten huolellisuus, väärät ajoitukset sekä viestintä. VAlkoiset pyrkivätkin saaman haltuunsa rautateitä haitatakseen punaisten junaliikennettä. Myös taistelu toimet olivat täysin kaaottisia. osuvasti tähän kaaottisuuten läytyi kertomus kuinka erään panssarijunan päällikkö oli noussut tähystämään ja samaan aikaan omat tykkimiehet ampuivat päällikkönsä hengiltä.

Myöskään ongelmiin ei tullut helpotusta päälliöiden juoputtelu, keskinäinen nahistelu sekä puutteelliset johtamistaidot. sodan lopussa valkoisten saatua aloitteen hyökkäyksiin pyrki punaiset käyttämään juniaan puolustus tarkoituksiin olihan  niissä varsin kohtuullinen panssarointi.

kaaottisuudesta kertoo, jo jotain, kun kerrotaan kahden punaisten junan ajaneen kolarinkin kun toinen oli lähtenyt peruttamaan ja apuun tuleva juna oli ajanut vauhdilla perään.

Otetaan tähän vielä panssarijunan nro 1 tarina.

Juna oli valmistettu venäläisten ohjeiden mukaan ja siinä oli miehistöä toista sataa sotilasta. Miehistöllä oli rakennettu koulutus paikka Helsingin Kallioon. Konekiväärejä kutsuttiin kuularuiskuiksi. ja niitä oli ainakin neljä olemassa tarkkaa lukua en löytänyt, mutta vähintään niitä kerrottin olevan kaksi per sivu. 

aikaisemmin kerrottu komentaja tarinakin sijoittuu juuri tähän junaan.  myös mihistöön kuuluneiden bolsevikkien ja punaisten välillä oli tappeluita kun mielipiteet eivät kohdanneet. Esimerkikis kerran bolsevikit olivat halunnett polttaa kylä, johon punaiset eivät suostuneet niin tappeluksihan se meni.  lopummalla sotaa myös miehet kieltäystyivät sotimasta ja olivat vailla täydennysjoukkoja.  Mies tappiot olivat myös suuria.

Kertaalleen se sai pahan osuman ettei sen veturia saatu korjattu, joten se meni odottelamaan uutta veturia helsnkiin. Se sai aivan sodan lopussa uuden veturin ja niinpä se pääsi vielä ratkaisu taisteluihin orivedelle.

Myös aiemmin kerrottu junien törmäys oli tapahtuma, jossa tämä juna oli mukana. aivan sodan loppuvaiheessa juna joutui valkoisten käsiin.