Ismo Junni

 Tervetuloa uuden videon pariin. Tämän videon aiheena on hammasmurhaaja eli Ismo Junno. Seuraatko videoitani, mutta et ole tilannut kanavaani? Siinä tapauksessa pyytäisin tukemaan kanavaani tilaamalla sen. Tilaaminen on ilmaista. Ja sitten vielä lyhyt kaupallinen tiedoite. Mikäli olet kiinnostunut kirjallisuudesta, löytyy tuolta videon tiedoista sinulle BookBeat:n linkki, johon kannattaa tutustua. Mutta sitten itse videon pariin. 

1980 Ismo Junnolla oli ollut paha riita vaimonsa Kaijan kanssa, joka kuitenkin vaimeni ennen yötä. Aamulla perheen lapset olivat kouluun lähtiessään nähneet äidin, mutteivat olleet ymmärtäneet hänen hätäänsä. Ismo oli mennyt naapuriin ilmoittamaan, että epäilee vaimonsa kuolleen. Naapurin rouva soitti ambulanssin, mutta mitään ei ollut tehtävissä. 

Poliisit löysivät vaatehuoneesta perheen äidin kuolleena. Vainaja oli puolipukeissa, käärittynä mattoon sekä häneltä puuttui etuhammas. Poliisi päätyi päätelmään, että kyseessä on tapaturma. He epäilivät naisen kaatuilleen humalluspäissään, jota tuki myös pääalueelta löytyneet vammat. Ismon mukaan vainaja oli kaatuessaan lyönyt päänsä kylpyammeen reunaan tämä tuki myös tätä poliisin näkemystä. Innokkaiden uusien tutkijoiden ottamat runsaat valokuvat päätyivät siis poliisin arkistoon. 

Ismo vieraili usein vaimonsa haudalla taka-ajatuksena mahdollisesti antaa kuva hänen tekevän surutyötä. Lapset muuttivat asumaan Ismon vanhempien luokse, jossa isovanhemmat vaativat heitä olemaan hiljaa tapahtumista ja unohtamaan sen.  

1990 poika otti yhteyttä hätäkeskukseen ja toivo poliisin ottavan tapauksen uudelleen tutkintaan. Tutkija otti yhteyttä poikaan ja sopi milloin tapaisi pojan. 

Poika kertoi tutkijalle olleensa tuolloin 15-vuotias. Hän alkoi kertomaan vanhempien tappelusta ja kuinka äiti oli paennut lastenhuoneen sängyn alle. Ismo-isä oli tullut ja potkaissut äitiä päähän. Tällaisesta ei löytynyt sanakaan aikaisemmasta tutkintapapereista niin kuin ei siitäkään miksi vainajan terveestä suusta puuttui siististi irroitettu etuhammas. 

 

Tutkinnassa tuli myös ilmi Ismon käyneen muualla kaupungissa näyttäytymässä. Mielessä saattoi olla mahdollinen alibin hakureissu. 

Nyt kaivettiin esiin todistusaineisto sekä valokuvat, jotka nousivat nyt arvokkaiksi, koska niistä pystyttiin päättelemään hyvin tarinoiden todenperäisyyttä. 

Naapuri kertoi edesmenneen miehensä ja Ismon pitäneen yhteyksiä keskenään vuosien ajan. Leski rouva kertoi myös Ismon käytöksen muuttuneen esimerkiksi hänen puhuneen usein kuolemasta sekä halusta päästä ruumishuoneelle töihin. Hän kertoi miehensä kuolleen vuonna 1986 rajussa tulipalossa Helsingin kivinokan-alueella, jossa heidän siirtolapuutarhamökkinsä paloi. Tämä oli myös painanut rouvan mieltä. Poliisi oli tämän jutun todennut vahingoksi tutkinnan päätteeksi. Leski kuitenkin oli sitä mieltä, että tätäkin juttua kannattaisi vielä tutkia. 

Leski kertoi myös Ismon olleen erittäin mustasukkainen ja jo pelkkä epäilykin pettämisestä aiheutti vaimolle mustelmia. Hänestä kuolema kiehtoi Ismoa. Tuli myös ilmi Ismon vapautuessaan kuulusteluista kironneen poikansa tietävä jotain mitä hänen ei pitäisi. Hän oli sanonut, ettei poliisi pysty mitään todistamaan.  

Poliisi otti jutun uudelleen pöydälle. Ismo haettiin kuulusteluihin Kontulassa, jossa hän asui nyt uuden vaimonsa kanssa. Kuulustelunsa lopuksi Ismo tunnusti tappaneen vaimonsa pahoinpitelyn seurauksena sekä hän myös kertoi irroittaneen tältä hampaan tarkoituksenaan nähdä elikö vaimo yhä. 

 Ismo tunnusti myös melko nopeasti olleensa palopäivänä alueella missä paloi leskirouvan mökki, miehensä ja koiransa. Hetken päästä hän tunnusti olleensa sisällä ja pahoinpidelleensä uhria, jonka seurauksena uhrilta oli irronnut etuhammas, jonka Ismo otti talteen. Sitten hän poltti mökin. Seuraten vähän matkan päästä paloa.  

Alueella oli sattunut melko paljon tulipaloja 80 luvulla, josta poliisi nyt kiinnostui. Kolmessa palossa menetettiin ihmishenkiä. Paloja oli kaikkiaan toistakymmentä ja palopaikat, joista löytyi vainajia, oli kirjattu tukinnassa kaminapaloiksi. Muutenkin tutkinta oli ollut heikkoa.  

Kaksi seuraavakin paloa Ismo tunnusti pikavauhtia. Motiiviksi hän kertoi, ettei saanut samalta alueelta sijainnutta isovanhempiensa mökkiä itselleen. Jore oli kuitenkin kiintynyt alueensa ja tämä menetys aiheutti katkeruutta.   

Ismo kertoi törmänneensä uhreihin puoli vahingossa rannalla, mutta koska heille sattui samanlaiset iltasuunnitelmat pyysivät miehet Ismoa mukaansa sisätiloihin. Ismo ei kuitenkaan itse juonut vaan antoi miesten juoda itsensä tiedottomuuden rajamaille, jolloin hän laittoi palavan kynttilän miesten väliin tekstiilin päälle ja sen jälkeen Ismo otti patakintaan, jonka sijoitti kamiinassa olleen levyn päälle ja siirti siitä sohvalle. Ulkona vielä viimeistelyt palavalla nesteellä, jonka jälkeen siirtyminen vähän matkan päähän seuraamaan palokunnan tekemisiä.  

Tutkija todisti Ismon kertomukset todeksi jälleen valokuvien perusteella, joita oli tälläkin kertaa otettu runsaasti. Valokuvista löytyi mm. Kuva astiasta, jonka sisällöllä Ismo oli valellut mökin ulkoa. Tämä oli jäänyt huomaamatta alunperin, mutta kuvat pelastivat.     

Ismo pystyi myös piirtämään pohjapiirroksen, jota apuna käyttäen hän kertoi tapahtumat, jotka pitivät tutkijoiden mukaan paikkansa. 

Hänellä alkoi tulla omantunnon tuskia ja hän halusi tutun papin puheille, jonne hän myös pääsi. Sen jälkeen Ismo oli kuin uudesti syntynyt ja halukas selvittämään asiat kokonaan.  

Seuraavaksi selvittelyyn tuli kolmas tulipalo, joka oli vaatinut uhrin vuonna 1988. Jossa paloi erakoitunut ympärivuotisesti alueella asunut mies. Tähän mieheen Ismo tutustui viinakaupassa, jossa miehille oli tullut ensin riitaa, mikä oli kuitenkin sovittu ennen lähtöä yhdessä siirtolapuutarha alueelle ja tulevalle palopaikalle.   

Viinaksia oli nautittu runsaasti eikä rähinä viinakaan ollut jäänyt nauttimatta niinpä isännille syntyi riitaa. Riita oli alkanut, kun mökin isäntä oli syyttänyt Ismon särkeneen hänen koriste-esineensä ja ajanut tämän ulos. Ismo ei tästä pitänyt ja hän valeli mökin rappuset lamppuöljyllä ja antoi tulta perään. Sitten hän jäi seuraamaan tilannetta. Jälleen valokuvat vahvistivat Ismon kertomuksen. 

Oikeuden käynnit alkavat. Ismo ilmoittaa yllättäen olleensa vuoden –88 palon aikaan hoitolaitoksessa. Laitoksen henkilökunta kertoi laitoksen olevan avoin paikka ja sieltä on mahdollista poistua, koska siellä ei ollut töissä öisin kuin yksi henkilö.  

Tutkijaa vaihdettiin, jolle Ismo tunnusti käyneensä yön aikaan muualla. Ismo tunnusti kaksi tuhotyötä. Hänet laitettiin mielentilatutkimukseen, josta tuli puhtaat paperit eli hän oli ollut täydessä ymmärryksessä. Loppulausunnossa kerrottiin myös Ismon olevan päihtyneenä vaarallinen muille ihmisille. 

Tutkija kertoi Ismon olleen hyvä seuramies, mutta vähäinenkin negatiivinen palaute hänestä oli samakuin yrittäisit bensalla sammuttaa liekkejä. Väkivalta oli hänelle ainut ratkaisu ongelmiin.  

Vuonna 1992 Tuomioksi tuli elinkautinen Viidestä henkirikoksesta. 

Iltasanomissa epäiltiin yhdeksi motiiviksi hänen ajatusmaailmaansa: kaikilla on kaikkea, minulla ei mitään. 

Junni kuoli 1995 sydän oireisiin. 

Tästä jutusta jäi painamaan eniten Junnin lasten kohtalo ja mitenkä he pärjäävät kaiken kokemansa jälkeen. Ja vaikka nyt joku tietäisikin lapsista jotain, toivon ettet julkaise sitä kommentti kentässä, koska mielestäni hekin ovat uhreja.   

Tässä tämän kertainen video. Kiitos kun katsoit videon ja tervetuloa taas uuden videon pariin. Se on Moro!  

 

 

 

 

Lähteet: 

Rikostarinoita suomesta: Hammasmurhaaja 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sarjamurhaaja-ismo-junni-kerasi-uhreiltaan-hampaita-ja-poltti-elavalta-perheenisan-hirmuteot-paljastuivat-kun-oma-poika-avautui-poliisille-aitinsa-kohtalosta/7986726#gs.6e9c7l 

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201711172200540233 

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4465775